 |
| Kuva: Timo Aaltonen |
Teimme 12 vuorokauden vaelluksen. Toisena päivänä tuuli ja lunta tuprutti niin, että hädin tuskin näki eteensä. Oli kylmä ja mietin, että mikä ihme sai lähtemään mokomalle kamalalle reissulle. Yöllä rakennettiin lumesta muuria suojaamaan telttoja tuulelta ja jääkarhuvahdissa nalle olisi voinut olla käsivarren mitan päässä ihan rauhassa. Muistan toivoneeni, että näyttäisin enemmän lelupallolta kuin välipalalta hytistessäni yöllä kahden untuvatakin ja ison karvalakin kanssa omalla vahtivuorollani.
Aamulla kuitenkin paistoi aurinko ja matka jatkui. Vähitellen tekeminen rutinoitui, tehtävät jaettiin leppoisasti. Hiihto sujui mukavasti, maisemat olivat mahtavia ja iltaisin sulatettiin vettä seuraavan päivän tarpeisiin, kokkailtiin ja syötiin. Tauolla aina joku kertoi tarinan. Retken edetessä sekä ruoka, että uni maistui paremmalta ja paremmin. Meistä tuli taitavia lumirakentajia, lumivessojen arkkitehtuuri ja koristelut muuttuivat mahtipontisemmiksi päivä päivältä.
Vaelluksen loputtua päätin, että haluan tarjota omille tyttärille ja Lokeille mahdollisuuden kokea jotain niin ainutlaatuista kuin mitä itse olin saanut kokea ja lupauduin vetämään huippuprojektin. Nyt meillä on vajaa vuosi aikaa siihen, kun isosta unelmasta tulee totta! Sitä ennen on luvassa paljon valmistautumista: koulutusta, varusteiden hankkimista, suunnittelua, kunnon kohotusta ja varainhankintaa. Ja sitten me vaelletaan.
 |
| Kuva: Timo Aaltonen |
- Vilkkis, äitijääkarhu, projektipäällikkö
Ps. Etsimme yhteistyökummpaneita. Haluaisitko sinä tai yrityksesi olla tukemassa meitä tämän unelman toteuttamisessa?
